Ella maalaa taulupohjaa valkoisella maalilla.

Oma polku löytyy taiteen perusopetuksessa

Juttu on julkaistu ensim­mäisen kerran asiakas­leh­des­sämme keväällä 2024.

Keski­viik­koilta on jo pimen­tynyt, kun saavumme Pekkalan karta­nolle katsomaan, mitä nuorten maalauksen työpajaan kuuluu. Luokassa onkin todel­linen tekemisen meininki: luonnon­va­lo­lamp­pujen alla syntyy maalaus­pohjia, liiste­röidään sanoma­lehteä ja maalataan taidok­kaita teoksia. Taustalla soi klassinen musiikki, erilaisten materi­aalien tuoksu hiipii nenään ja kaveril­linen jutustelu asiasta ja asian vierestä täyttää maalaus­luokan.

Ystävykset Ronja (15) ja Venla (15) istuvat maalaa­massa tällä kertaa omia aiheitaan työpöydän vastak­kai­silla puolilla. Venlalla on oma välipro­jekti ison öljyvä­ri­maa­lauksen jälkeen ja hän on päättänyt maalata pieniä joulu­kortteja akvarel­li­värein. Ronja viimeis­telee Frank-koiransa muoto­kuvaa.

Venla esittelee teostaan, joka on dadaistiseen tyyliin tehty muotokuva.
Venla esittelee aiempaa teostansa, jossa hyödyn­nettiin dadaismin tulkintaa muoto­ku­vasta. – Olen tehnyt taidetta lapsesta asti, ja parasta siinä on se luovuus. Voi piirtää mitä vain ikinä tahtoo. On myös rentout­tavaa uppoutua työhön.

– Kiva on tehdä välillä omiakin aiheita, vaikka opettajan antamat tehtävät ovat myös hyviä, koska niissä voi keksiä jotain luovaa, Venla toteaa.

Ryhmän opettaja Pia Saari kertoo, että hän esittelee aina yhteiset projektit referens­si­kuvien avulla ja sen jälkeen jokainen saa pohtia oman tapansa toteuttaa tehtävä. Saari korostaa opetuk­sessa, että mahdol­li­suuksia on lukuisia ja jokainen saa soveltaa tehtä­vän­antoa omien ajatus­tensa ja ideoit­tensa mukai­sesti.

– Yhdessä oppilaan kanssa sitten valit­semme oppilaan ideaan sopivat materi­aalit toteu­tukseen.
Pia Saari sanoo, että yhteisten tehtävien lisäksi on mahdol­lisuus tehdä myös omia aiheita ja kaikelle otetaan oma aika, eikä taidetta hoputeta turhaan.

Saara maalaa taulua, jossa näkyy oransseja pilareita sinistä taustaa vasten.
Maalaus muodostuu sisäi­sistä mieli­ku­vista osittain referens­si­kuvia hyödyntäen, Saara avaa prosessia.

– Maalaa­minen on terapeut­tista, kun pystyy keskit­tymään ja luomaan jotain uutta, kuten vaikka tämä maalaus, jonka aihe on omasta unesta, kertoo lukio-opinnoissa oleva Saara (18) taide­har­ras­tuk­sestaan.

Venla ja Ronja opiske­levat myös toisessa ryhmässä Pekka­lassa. Ryhmä on isompien oppilaiden perus­ryhmä, jossa tehdään kuvatai­detta monipuo­li­sesti, hyödyntäen taiteen eri teknii­koita keramii­kasta grafiikkaan.

Mistä tämä innostus kuvataiteen harras­ta­miseen?
–Kuvis on kivaa! tuumaavat kumpikin yhdestä suusta. Ryhmissä on myös paljon ystäviä ja uusiakin kavereita on harras­tuksen kautta saatu.

– Kuvis on minulle tapa rentoutua, purkaa stressiä ja ahdis­tusta. Kun tätä on tehnyt jo aika pitkään, siitä on tullut normaali ajanviete ja tuntuisi oudolta lopettaa, Ronja lisää.

Venlan ja Ronjan tulevai­suu­dessa näkyvät mahdol­li­sesti opinnot kuvatai­de­lu­kiossa Savon­lin­nassa ja kuvataiteen ammat­tio­pinnot Outokum­mussa.

Mitä haluai­sitte sanoa niille, jotka miettii, aloit­taisiko kuvataiteen harras­ta­misen?
– Jos kuvis mitenkään kiinnostaa, niin kannattaa! Täällä tapaa paljon mahtavia ihmisiä ja uusia ystäviä, ja voi kokeilla uusia teknii­koita ja tyylejä. Taitoni ovat myös pekkalan ansiosta paran­tuneet huomat­ta­vasti. Pekka­lassa on myös aina rento tunnelma ja voi vain rauhoittua ja tehdä taidetta, Venla kertoo.
– Ei tarvii osata maalata tai piirtää aloit­taakseen kuviksen Pekka­lassa. Täällä on tosi rento ilmapiiri ja kivoja opeja jotka auttaa ja opettaa meitä, vakuuttaa Ronja.